Tilannekatsaus

Blogi melkein on unohtunut, mutta täällä se näköjään on yksin odotellut aktiivista kirjoittajaa. Tuossa päivittelin hieman uudempaan ja modernimpaan teemaan ja samalla ajattelin, että voisihan tännekin kirjoitella jotain.

Urheilurintamalla on ollut kilpailumielessä hiljaisempaa, koska takareiden vaiva jatkuu yhä. Joroisen triathlonin jätin väliin kesällä, koska jalka ei kestä yhä edelleenkään juoksemista. MuddyX kisan kävin syksyllä, joten suunnistamisen riemua sai kokea sen noin neljän tunnin ajan pyörän selästä.

Hieman on motivaatio ollut hakuisessa kesän ja syksyn aikana johtuen tuosta jalan ongelmasta, mutta jotain olen yrittänyt saada aikaiseksi harjoittelun suhteen. Kävin yhden viikonlopun uintileirin Oulussa ja sieltä yhtenä Ahaa-elämyksenä löysin, että potku meni ristiin käden kanssa. Tuota olen nyt työstänyt tekniikkaharjoittelussa uinnissa ja pikkuhiljaa olen tuota saanut korjattua. Vielä se vaatii keskittymistä, mutta onnistuu kuitenkin jo myös väsyneenä.

Isompana juttuna tälle syksyä on se, että suoritin Triathlonin 1-tason valmentajakoulutuksen. Eli minusta tuli nyt sitten valmentaja. Saapa nähdä, mihin tämä sivu-ura vie mutta kiinnostusta siihen ainakin riittää ja sopivaa vastapainoa myös omalle normaalille työlle. Koulutuksessa tuli tutustuttua myös huippuihin valmentajakolleegoihin.

Nyt tässä siis mennään jalan ehdoilla treenaten ja samalla yrittää pitää kuntoa yllä. Hieman hankalaa on, kun tehot pitää olla pois ja pitkäkestoisia treenejä on hankala tehdä.

NUTS Karhunkierros 33km

NUTS Karhunkierros 31k takana (joka olikin melkein 33km). Maalissa kello näytti 4:58. Kestollisesti en näin pitkää juoksua ole koskaan tehnyt ja viime kesän jälkeen en ole tehnyt yhtään yli 12km lenkkiä juosten, johtuen erinäisistä jalka-ongelmista. Silti piti viivalle päästä, kerta oli luvattu (itselle). Alku 15km meni suhteellisen hyvin, ehkä hieman liian lujaa lähdin omaan kuntooni nähden. Lopun porras-, ylämäki- ja juurakkohelvetti veikin sitten kaikki mehut miehestä. Rankka reissu ja eilen tuntui kisan jälkeen etten juokse enää ikinä. Nyt tänään jo tuntuu, että pitäis päästä uudelleen haastamaan ne mäet joita en vielä pystynyt voittamaan kunnolla 🙂 Varusteet toimi ok, pari pientä rakkoakin sain vain aikaiseksi. Nyt jalan parantelua. Saapa nähdä, onko ensi keväänä 31k vai peräti 53k Karhunkierros. Vuosi aikaa treenata mäkijuoksua.

20160528-IMG_4001

20160528-IMG_4006

20160528-IMG_4008

20160528-IMG_0677

20160529-IMG_0707

Uusivuosi ja katsaus 2015 urheiluihin

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Nykyään vapaa-aika kuluu suurimmalta osin harjoitteluun ja vielä siten että paikat pysyisi kunnossa. Akillesjänteen ja jäykistyvän nilkan kanssa on taisteltu viime toukokuusta asti. Nilkka on tällä hetkellä kivuton, mutta kireyttä on eripuolilla jalkaa. Fysioterapeutin kanssa sitä on kuntoutettu ja kokoajan mennään parempaan suuntaan.

Vaikkakin alkusyksy ja aika Joroisten puolikkaan jälkeen meni jalkaa parannellessa, niin harjoittelutunteja tuli eniten mitä koskaan olen urheillut. Kaiken kaikkiaan tunteja tuli 275h, mistä juoksua oli 75h, uintia 44h ja pyöräilyä 149h. Ihan muutama tunti tuli lihaskuntotreeniä. Se onkin yksi osa-alue mitä pitäisi parantaa.

Tavoitteita tälle kaudelle on saada pysymään paikat kunnossa, mutta samalla kuitenkin yrittää kasvattaa kuntoa siinä sivussa. Aikalailla PK-painotteisesti olenkin nyt treenannut. Uinnista oli syksyllä taukoa, koska motivaatiota sai myös etsiä tavoitteelliseen liikkumiseen. Nyt on kuitenkin taas kaikki lajit tasaisesti harjoittelussa mukana. Ohjenuorana kaikkia lajeja tulee harjoiteltua pari kertaa viikossa ja yksi päivä lepoa.

Joroisten puolikkaalle on ilmoitus tehtynä ja siellä ykköstavoite on päästä ns. kivutta läpi. Olisi kiva päästä nauttimaan matkasta, kun viimeksi tuskat viimeisen tunnin aikana oli vähän turhan kovat ettei suorituksesta voinut nauttia ollenkaan. Kokonaisajasta en osaa vielä sanoa, tai että mikä olisi tavoite. Sen näkee sitten lähempänä.

Toinen kisa mihin olen menossa jos nyt jalka kestää, on NUTS Karhunkierroksen 31km matka. Sen lähden tekemään pitkänä PK lenkkinä.

Finntriathlon Joroinen 2015

Tässäpä oma kertomus Joroisen triathlonista ja miten se meni.

Valmistelut
Edellisenä iltana saavuttiin paikalle ja tutustuttiin kisa-alueeseen. Käytiin inffossa ja käytiin viemässä varusteita omille paikoilleen. Pyörän vein jo illalla katsastukseen ja lähtökarsinaan odottamaan. Jo kisa-aamuna oli lämmintä, melkeinpä jopa kuuma joten hyvältä vaikutti. Tosin kertaakaan ei tri-treeniä ollut tänä vuonna tullut tehtyä semmoisissa lukemissa 🙂 Aamupala oli aikalailla normaali, noin 3 tuntia ennen paukkua. Pekonit ja muut raskaat jätin syömättä. Siitä sitten energiajuomaa tankaten ja lopetin/vähensin noin tuntia ennen paukkua.

20150719-11754517_990420494363875_275227948073849259_o

Uinti
Uinnin startissa asemoin itseni ryhmässä vähän keskisijoille rannalla. Paukusta juoksu veteen ja kauhomaan ja muutaman sekunnin sai etsiä uraa, mutta kohtuullisen hyvin se löytyi kun ei väistänyt. Navigointi oli kohtuullisen helppoa, sillä poijut oli aika isoja. Vesi oli sopivan viileää, ettei tullut kuuma. Vauhtina pidin semmoista rennon ”kovaa”, mutten puristanut liikaa. Uinti meni lopunperin hyvin, mitä nyt sai väistellä ristiin uivia kavereita kokoajan. Välillä tuli uitua melkein jonkun yli ja taas välillä joku tuli niskaan. Edellisiä ikäryhmiä rupesi tulemaan vastaan jossain vaiheessa joten niitä sai väistellä.

T1
Rantautuminen ja suunnistaminen kohti omaa välinepussukkaa. Vaikka olin paikan katsellut, niin silti ei oikea väli löytynyt kerralta. Eipä siinä kuitenkaan ollut kiire. Rauhallinen vaihto, pyöräilykengät jalkaan, kypärä päähän ja menoksi taas. Jotenkin sain juostessa irroteltua ketjunkin mutta se meni aikalailla helposti takaisin paikoilleen.

Pyöräily
Pyörä lähti liikkumaan tosi liukkaasti heti alusta alkaen ja vaikka sykkeet huiteli uinnin jälkeen missä sattuu niin annoin jalkojen tehdä työtä koska ei tuntunut pahalta ja tarvetta puuskuttamiseen ei ollut. Jossain vaiheessa aloin harjoittelemaan ensimmäisen geelin avaamista ja se melkein onnistuikin. Tosin puolet geelistä tippui maahan, käsille ja sotkien koko pyörän. No sokeri toimi hyvänä grippinä joten ote ei ainakaan lipsunut tuon jälkeen J Jossain vaiheessa meinasi vauhti hirvittää että mitähän tästä tuleekaan kun ei 40kmh vauhdeissa ole ennen menty … niin ylämäkeen. Voimia tuntui olevan joten yhä jatkoin jengaamista ja urheilujuoman juomista. Vaikka kisassa oli peesauskielto, niin ihmeen paljon peesijonoja siellä näkyi. Välillä meinasi porukka puuroutua, mutta siinä yritin parhaani tehdä että välimatkat säilyisi. Parhaimmillaan alamäessä vauhdit meni reilusti 50kmh yläpuolelle, missä pääsikin vähän nauttimaan ilmavirrasta joka viilensi. Pyöräilyn aikana huomasi, että osalla oli todennäköisesti wattimittarit tai sitten ne ajoi liika varovaisesti, sillä ylämäissä osa melkein pysähtyi matelemaan mutta alamäessä ne taas painoi edelle. Isompaa keskaria ajatellen pitäisi tehdä melkeinpä juuri päinvastoin 🙂

T2
Juoksun vaihtoon sai juosta aluksi pyörän kanssa tovin matkaa ja etsiä pyörälle paikka. Jaloissa tuntui kohtuudelle, mutta ei minkäänlaisia kipuja tjms, ehkä aavistus krampin oireita toisessa reidessä mutta ei haitannut mitenkään. Tässä vaiheessa meinasin käydä kusella, mutta päätin että hätä ei ole niin suuri joten jätin sen tekemättä. Rauhallinen lenkkareiden vaihto, pussukan luovutus ja menoksi.

Juoksu
Edessä oli kolme kiekkaa kiemurtelevaa ja ylös/alas menevää katubaanaa joka välillä poikkesi kuntoradalla. Tuo rataprofiili ei tiennyt hyvää aikaisemmin oireilleelle akillesjänteelle. Juottopisteillä kaadoin aina pari kolme lasia vettä niskaan jotta kone vähän jäähtyisi ja jäähtyihän se. Siellä oli myös ihmisiä ruiskuttelemassa letkuilla vettä, joka antoi lisäviilennystä.. Eka kiekka meni ok, mutta jossain kympin kohdalla akilles alkoi ilmoitteleen itseään ja jäykistymään ja sitä myöten askeleesta katosi kaikki rullaavuus. Ja samalla kun yritin keksiä miten voisi juosta yhdellä jalalla mahdollisimman tehokkaasti niin sehän tarkoitti sitä että se toinen jalka rupea antamaan kramppauksen oireita ja pohje meni ihan kivikovaksi. Ja taas hieman vauhti tippui mutta maaliin oli pakko päästä tänään. Kolmas kiekka oli aika tuskainen ja enää ei oikein voinut juoksusta puhua. Puolitoista kilsaa ennen maalia kävelin jyrkimmän mäen ja aloin laskeskeleen aluksi että pitääkö tässä vielä yksi kiekka kiertää vai ei. Ei enää matikkapääkään kunnolla toiminut, joten viimeisestä geelistä imut. Samalla huomasin, että tässähän on mahdollista tehdä 5:30 alitus mutta tiukille menee. Viimeinen kilsa ja alamäki mentiinkiin melkoista rampaloikkaa. Maalissa! Nyt parannellaan akilles ja katsotaan sitten triathlonuran jatkomahdollisuudet 🙂

ajat

Terwakymppi

Terwakymppi tuli juostua Oulussa kesäkuun alussa. Keli oli kylmä, todella puuskainen tuuli ja vielä vettä satoi. Siitä huolimatta sain juostua oman 10km ennätyksen siellä vaikken siihen sen kummemmin valmistellut vaan juoksu oli keskellä normaalia harjoitusviikkoa.

Tässä vielä tajunnanvirtakirjoitus itse juoksusta:

Eka kilsa meni ehkä hieman liian nopeaa omaan tavoiteaikaansa nähden. Lähdin siis alittamaan sitä syksyn 45 minuuttia mikä oli aikaisempi oma nopein juostu kymppi. Jonkin verran myötätuuli tuossa auttoi mutta samalla oli hässäkkää lähtökarsinasta muutama sata metriä. 4-5km kohdalla taisi sitten alkaa se puuskittainen vastatuuli mitä kesti lähes loppuun asti ja en päässyt peesaamaan koska kärki meni taas liian lujaa. 5-9 km yritin vain pitää vauhtia yllä ja tavoite oli ettei tippuisi km-vauhti alle 4:25, 8km näin kävi mutta siinä taisi olla se isompi mäki ja pari tiukkaa mutkaa joten muutama sakkosekunti tuli niistä. Vika kilsalla sitten pikkaisen kiristin mutta en ottanut kaikkia tehoja irti kun oman kellon mukaan mentiin niin reilusti yli 43 minuutin J Virallinen aikahan oli 43:06 kuitenkin. Maaliin tulleessa olo ei ollut kuitenkaan paha, joten jäi hyvä maku kisasta. Jossain määrin myös varoin akillesta (ainakin alitajunnassa) kun oli vielä lämmittelyissä se jossain määrin tuntunut. Juoksussa ei tuntunut ollenkaan se.

KM vauhdit