Suomen ensimmäinen Ironman brändin alla oleva tapahtuma ja oma nimi starttilistalla. Edessä olisi muutama tunti hikoilua ja henkistä taistelua. Perjantaina check-in ja numerolappujen haku. Startti olisi lauantaina klo 16:10 alkaen.
Uinti
Uinti lähti jatkuvana virtana ja oman paikan sai valita jonosta. Pikkaisen myöhästyin, niin sai aitojen yli kiipeillä jonoon omalle paikalle. Sinne 35+ min kohdille soluttauduin. Vauhdilla veteen ja käsien pyöritys käyntiin. Välillä eteenpäin kattellen, että suunta pysyis oikeana. Porukkaa meni ristiin rastiin. Joku ui selkää, niin sen päälle uin sujuvasti ja huomasin vasta hidastaa kun olin jo tyypin päällä 🙂 No, ei siinö sen kummempaa, matka jatkui. Aallokko oli ensimmäiset 700m vastaiseen, mutta ihan ok keli. Vesi taisi olla 17.1 astetta. Välillä muutama rintauintiveto ja tähystämistä. Uinti kohtuu ok. Aika 37min ja risat.
T1
Uinnista nousu on aina yhtä jännä, kun ei tiedä miten jalat kantaa ja huippaako. Pientä kiemurtelua ja samalla jotain varustetta otin päältä pois. Numeron olin uinnin aikana unohtanut (tais sen verran olla vauhtia uinnissa) mutta onneksi rannekkeesta se numero löytyi ja niin löyty varusteetkin. Vaihdon otin aika rauhassa ja siinä vähän arvoin laitanko lisöpaidan päälle. Päätin laittaa. Tiukkien sukkien kanssa sai näprätä aikansa. Siitä kipittäen pyötäkarsinaan ja pyörää taluttaen viivalle asti.
Pyörä
Pyöränä oli alla kaverin triathlonpyörä, jolla olin ehtinyt pari kokeilulenkkiä tekemään ennen kisaa. Muuten pyörä sopi hyvin, mutta ohjaustanko olisi saanut olla hieman korkeammalla (huomasin sen siis vasta kisassa). Niskat puutui loppua kohden aika pahasti johtuen huonosta asennosta. Pyöräreitti oli kohtuullisen haastava. Tienpinta ei ollut kovin tasainen ja vähän väliä sai kavuta mäkiä ylös ja jyrkimmissä alamäissä sai jarrutella. Välillä satoi vettäkin, mutta se ei sinänsä menoa haitannut. Välillä kilometrit tuntui etenevän tuskaisen hitaasti. Geelin otin noin 30 minuutin välein ja en muista jäikö joku väli ottamatta. Join tasaisesti kokoajan. Niskat oli niin jumissa niin jouduin ajamaan lopussa yläotteelta vähän väliä. Tosin ylämäet oli sen verran jyrkkiä, niin niissäkin menin yläotteella. Pyöräaika 2:54
T2
Tämä vaihto oli nopea. Ylimääräinen paita pois ja kenkien vaihto. Nappasin protskupatukan paidan taskuun ja menoks.
Juoksu
Juoksu lähti kevyesti rullaan ja kuten aina yleensä, vauhdista ei oikein ole mitään käsitystä. Eka kilsa noin 5min ja päätin, että se lienee ihan hyvä, koska ei tuntunut pahalta. Pientä krampin tynkää vasemmassa reidessä ja päätin ruveta syömään suolakurkkuja jokaisella tankkauspaikalla. Tuo suunnitelma meni hyvin, sillä kramppi katosi ja pysyi myös poissa. Puoli tuntia kun olin juossut tuli tosi hyvä fiilis, että tämähän taittuu. Samalla ajattelin että noin neljä tuntia pitää mennä kovaa ja sitten se vasta alkaa tuntumaan hyvältä 🙂 Kilsat eteni yksi kerrallaan ja seurakavereitakin sai morjenstella. Pari geeliä imasin, kun tuntuu että energialle olisi tarvetta. Välilä Minna huuteli kannustuksia katsomosta käsin. Juoksurata oli hyvä ja tasainen, eikä ylämäkiä. Muutama kilsa meni sinne 5:25 aikoihin, kun pysähdyin juomaan vähän enemmän mutta en antanut haitata. Olin tullut nauttimaan 🙂 15 km paalun kohdalla vähän rupesi jo jalka painamaan ja vaikka luulin kiristäneeni vauhtia kilsa-ajat pysyi samana. Viimeiset kilsat menin tasaille vauhdilla ja seurailin edessä menevien jalkoja ja tasaisesti ohitellen. Maalissa mahtava fiilis. Juoksuaika 1:51. Varusteiden haku ja hotellille kävellen. Hesen tupla mukaan. Suihkun jälkeen alabaarissa yksi olut ja sänkyyn 🙂
Tavoitteena oli edetä kivutta maaliin ja ehkä alittaa 6h, koska omasta kunnosta ei ollut täyttä varmuutta. Molemmat toteutui! Kiitos Minnalle huoltohommista!
