BLOGI
Koivuista rupeaa jo lehdet tippumaan pikkuhiljaa, joten eiköhän se syksy sieltä tule vaikka tänään olikin lämmin päivä. Kissaa tuli kuvailtua jokusen hetken tänään ja tässä siitä kuvia.
Ja tässä kuva Sanginjoelta, kun kävin taas maastolenkin heittämässä. Yhdellä metsätiellä oli hirvi ja pari vasaa aika lähellä, mutta onneksi niillä oli toinen suunta kuin minulla. Pelottavan isoja otuksia ovat. Kohta tarvii jo valot pyörään, että näkee ajella metsässä.
Viikonloppuna käväsi Amerikanvieras kylässä ja hän toi tullessaan tilaamani Canon -termosmukin. Nyt voi ottaa kahvit mukaan kuvausreissulle tyylillä 🙂 Tuosta kuvasta tarkkanäköinen huomaa, että kuvaustilanteessa on käytetty kahta valonlähdettä. Toinen on ihan tuolta taivaalta loistava ilta-aurinko ja toiselta puolen laitoin salamaa täytteeksi ihan harjoittelun vuoksi. Sävyltään nuo ei oikein kohtaa, mutta esine on kuitenkin hyvin valaistuna ja erottuu taustasta.
Huomenna sitten reissun päälle pariksi päivää ja kohteena tuttu Saksa.
Värkkäilin tässä salamatriggerin kanssa ja kissa sattui makoilemaan sohvalla, niin sain napattua ihan kohtuullisen onnistuneen kuvan salaman kanssa. Toiselle puolen kohdetta ehkä kaipailis toista salamaa täytevaloksi.
Launtaina ajeltiin Kiutakönkään kosken kupeeseen, joka sijaitsee Oulungan opaskeskuksen liepeillä. Siellä meitä odotti rantatörmällä vuokraamamme kanootti. Kanootti vesille ja varusteet vedenpitävään varustesäkkiin ja melomisen pystyi aloittamaan. Ei ole kauheana tullut melottua, mutta jotenkuten sitä päästiin eteenpäin alun haparoimisen jälkeen 🙂
Tässä jokunen kuva maisemista melonnan aikana.
Vesi oli aika matalalla Oulankajoessa, mutta se ei kanoottia haitannut ja kiva oli rauhassa meloa menemään. Välillä pysähdeltiin ja tässä kahvitauolla.
Kaiken kaikkiaan mittariin tuli hieman päälle 26km melontaa ja aikaa käytettiin taukoineen reilu 5 tuntia.
Jonkinlainen kanoottikuume tuosta paukahti päälle ja pakko on lähtä toisen kerrankin melomaan jonnekkin. Jos ei omalla, niin sitten vuokratulla kanootilla. Tuohon kun yhdistää telttailun, niin Suomessa riittää järviä ja jokia missä meloa ja vaeltaa.
Tänään oli ensimmäinen työpäivä lomien jälkeen. Pitäis tässä alkaa käymään kesälomakuviakin läpi ja yrittää saada niitä tänne näkyville joitain kappaleita. Varmaan tehdään sellainen valokuvakirja Aruban ja New Yorkin reissusta. Niitä on kivempi katsella, kuin digitaalisia kuvia.
Perjantaiaamuna käynnistettiin auto ja keula kohti Kuusamoa ja tarkoituksena patikoida Pieni Karhunkierros, joka siis on noin 12km vaellusreitti Oulangan Kansallispuistossa. Perillä pakattiin reppuihin makkarat, limsat ja muut tarvikkeet. Kamera olalle ja eiku menoks. Sää oli sopivasti puolipilvinen ja lämmintä noin 25 astetta. Koska reitillä käy vuosittain tuhansia ihmisiä, alkaa polutkin olemaan jo aika kuluneita. Reittiä on paikkailtu isolta osin lisäämällä sinne soraa.
Tässä valokuvaus menossa
Ja tälläinen kuva siitä tuli
Jylhää kalliomaisemaa oli reitin varrella lähes kokoajan
Portaita mentiin välillä alas ja välillä ylös
Naavaa puiden oksilla
Kelopuita oli todella paljon, koska metsä saa elää omaa elämäänsä luonnonpuistossa
Riippusiltoja pitkin ylitettiin Kitkajoki jokusen kerran
Todella rauhallista oli kävellä, eikä vaeltajia ollut kovin montaa tähän aikaan vuodesta. Hienoa peilikuvaa tässä
Ja koska oltiin poronhoitoalueella, Porojakin oli vähän siellä täällä makoilemassa ja syömässä
Pieni pätkä käveltiin suon laitaa.
Sudenkorento
Ja tässä vielä reitti kartalla
Garmin tallensi reitin pituudeksi 12,41km ja reilu kilometri tuli yhteensä nousua eli ei lähes kokoajan mentiin ylös tai alas. Kävelyn jälkeen Rukalle syömään ja RukaVillageen yöksi ja aamulla uusi seikkailu, josta sitten seuraavassa kirjoituksessa enemmän.