Äsken vierähti taas pari tuntia tuolla polkuja ajellen ja välillä karttaa tutkien, että minne suuntaan sitä polkujen risteyksistä ajelisi. Sen verran on soinen maa täälläpäin, että vähän väliä saa vedessä olla tarpomassa. Tosin jokusen kilometrin sain polkea aavikko-olosuhteissakin 🙂
Jossain välissä polku kapeni niin pieneksi, että se katosi kokoaan ja sai loikata satulan selästä ja taluttaa pyörää metsikössä.
Jollain lammella
Nyt on ollut aivan loistavat ilmat pyöräilyyn, koska ei ole liian kuuma. Ja ei haittaa myöskään tuuli, koska se vie sääsket pois.
Voe vitsiläinen että olis makiaa hommaa. Harmi kun ei ole maastoja (tai kuntoa) täälläpäin…
…vaikka tuota soista maastoa kyllä olis vaikka muille jakaa. Ei vain tuo maastopyörä ole ihan ideaalisin kulkuväline sinne 🙂
Ei muutaku pyörän ostoon, jotta se on sitten valmiina jos eläkepäivillä sieltä kotiudut takaisin kotio 🙂 Evergladesilla ei tulis joo ensimmäisenä pyörää ikävä.