Tekijä: Jarno

NUTS Karhunkierros 34km takana. Aikaa koitokseen meni noin 5:15. Reitti taisi olla todellista mittaa n. 35km, joten tuolla ajalla se tarkoitti sitä, että tuli tehtyä oma henkilökohtainen reittiennätys.
Keli (tihkusade ja +4) ei paras mahdollinen ollut, mutta eipä se häirinnyt kun kroppa lämpesi. Taktiikkaa oli ainoastaan sen verran, että ajattelin kävellä reippaasti kaikki ylämäet. Se näytti toimivan. Geeliä ja urheilujuomaa otin silloin, kun siltä tuntui.
Huoltopisteille en jäänyt ihmetteleen, vaan otin käsiin syötävää ja jatkoin matkaa. Kylmyys rupesi lopussa hieman kangistamaan jalkateriä tai sitten iskutus teki tehtävänsä. Reidet kesti nyt hyvin loppuun asti. Yes! Ja maalin jälkeen huoneessa odotti lämmin sauna, kylmä olut ja ruokaa.

Lauantaina ajeltiin 19. MuddyX ja itselle tämä taisi olla neljäs vai viides kisa. Tiedossa oli siis 4h maastossa ajamista kartan kanssa rogainingtyyliin (kerää eriarvoisia rastipisteitä sallitussa ajassa mahdollisimman paljon).

Klo 8:22 kartat käteen ja 48minuuuttia aikaa suunnitella reitti. Kaverin kanssa päätettiin lähteä ajamaan yhdessä.

Ensimmäinen huomio kartasta oli, että nyt on iso alue. Mittakaava 1:35000 ja paperilla kokoa A3. Aika nopeaan siinä selvisi pääreitti ja kiertosuunta. Tällä kertaa rasteja oli sen verran paljon, ettei aika mitenkään riittäisi ajamaan kaikkia läpi. Sovittiin, että lähdetään ajamaan ”sillee sopivan rauhassa eka tunti ja kiristetään loppua kohti”, molemmat nyökytteli.

Kello 9:00 paukku ja liikkeelle. Heti aluksi kuului, mennään kärkeen niin ei tule ruuhkaa. Muutama sekunti ja joku päästeli edelle. Eiku kantaan. Vauhtia lähemmäs 40. Oliko tämä siis se sopivan rauhaisa tahti? No, ei auttanut jäädä sitä miettimään, isompaa silmään ja menox. Eka (63) rasti ok. Kakkosrastille kärkikaksikko ”onneksi” katosi horisonttiin, muuten olisi nouto tullut 10 kilsan sisällä ja matka oli vasta alussa 🙂

Kakkosrastille (33) pikku pummi, ei montaa sekuntia hukkaan. Kolmosrastille (53) ajaessa kattelin mittaria, jahas sykkeet siellä 190 tuntumassa, no yritetään hengittää rauhallisesti sitten ”kohta” niin eiköhän ne siitä tasaannu. Kolmonen löytyi hyvin. Etukäteen suunniteltu ajoreitti kohtu seuraavaa rastia Valkeisen eteläpuolelta tasaista hiekkatietä pitkin muuttui suojuoksuksi ”koska kaikki muutkin menevät sinne” ajatuksen takia. Kengät märkänä suon mutaa ja suolla ei yleensä sykkeet vähene, olet sitten liikkeellä jalkaisin tai pyörällä. Rasti 73 oli paha (katso vaikka kuva jäljistä). Jälkeenpäin kartasta katsomalla sinne menisi selvä reitti, en tiedä missä se reitti oli kisan aikana. Mettäsä oli useampi kisailija ja yksi metsuri. No sieltä se sitten löytyi.

Seuraava rasti (92) löytyi ok, kuten myös (43), missä tehtiin pieni ketunlenkki. Kartat oli pyörässä, sillä kyllähän sen rastin aina rastiympyrän sisältä löytää ilman karttaakin.

Rastin jälkeen matkaa takana 1h 40min ja jaloissa rupesi tuntumaan. Rasti 52 löytyi ok, jonka jälkeen geelit naamariin ja kohti 72:sta. Matkalla rastille ajettiin kohtuullisen teknistä polkua juurien ja kivien seassa. Mitään sanomaton liukas puunrunko sai kaverin nurin. Kohtuullisen pahannäköinen kaatuminen, kaverilta ilmat pihalle karjaisun kera. 15 sekuntia kaveri keräsi siinä kadonneita happimolekyylejä ja kipeää teki kylkeen. Rasti 72 noudettiin liukkaiden pitkospuiden päästä jalan. Matkalla kohti rastia 42 kaveri päätti lopettaa homman kesken ja ajella suorinta tietä maaliin. Välihuomio, niin murtumaa ei tietääkseni ole kylkiluissa, eli sen verran onnea oli matkassa.

No matka jatkui yksin ja suunnitelma oli nyt tehtävä uusiksi. Aikaa oli kulunut 2h 34min ja reidet kramppasi kun jouduin taluttamaan pyörää jossain vaiheessa. Pohkeissa myös krampin alkuja. Tyhjensin tuossa vaiheessa vähän vahvemmalla suolalla olevan juomapullon ja toivoin, että krampit katoaisivat. Päätin ottaa lähistöltä löytyvän rastin 32 ja sieltä jatkaa matkaa 81:stä kohti. Jotenkin onnistuin eksymään polulta ajaessa kohti 32sta ja huomasin ajavani metsässä. No sisäiseen kompassiin voi luottaa fiiliksellä eteenpäin ja samalla varoen, kun reidet ja polvien lihakset hirttää kiinni krampeista. Ei voi kunnolla pyöräillä tai kävellä, aina joku kramppaa. Samalla yritän muistaa keskellä metsää, mihin suuntaan olen menossa 🙂 Rasti löytyy vihdoin ja viimein ja päätän ”oikaista” suoraan kohti kaakkoa. Sisäinen kompassi viettää nyt pahasti oikealla ja päädyn ihan väärälle polulle. Tovi siinä meni, että pääsin taas kartalle.

Rasti 81 löytyi ok ja aikaa oli kulunut muutama minuutti päälle 3h. Eli noin 55 minuuttia maaliin, jos haluaa selvitä ilman sakkopisteitä. Sijainti kartalla käytännössä kartan toisessa päässä lähtöpistettä 🙂 Bonuspisteelle teki niin kova mieli, että päätin kokeilla käydä katsomassa, pääsisinkö rantaan nopeasti ja siitä veden yli nopeaa. En päässyt ja monta minuuttia taas meni. Matkaa maaliin 13km (tarkistin nyt tätä kirjoittaessa) ja 40 minuuttia. Koska bonus rastille en ehdi, lähdin ajamaan kohti seuraavaa isompaa risteystä, missä voisin vielä päättää lopullisen reitin.

Hieman ennen rastia 31 pysähdyin risteykseen, mistä olisin voinut kiertää Sankivaaraan kahta erilaista reittiä. Aikaa maaliin nyt 25 minuuttia ja matkaa 8km (jos ajaa 30km/h, niin kilsaan menee 2min). Päätin hakea rastin 31 ja ajaa lyhintä mahdollista tietä sen jälkeen maaliin. Rasti 31 löytyi, mistä matkaa maaliin yhä se reilu 8km, mutta aikaa enää 21min. Tämähän meni jännäksi, sillä miinuspisteitä en halua ja jokainen minuutti myöhässä vähentää pisteen.

Aika pitkältä se tuntuu ajaa 8km tempopätkä pieneen ylämäkeen näin vajaan 4h ajamisen jälkeen 🙂 Tuossa veivatessa huomasin, että jalatkaan ei enää kramppailleet, eli ne oli parantunut tuossa juodessa sen vahvemman suolaliuoksen. Ei niissä voimaa kauheaa ollut, mutta onneksi maali lähestyi metri metriltä. Maali ja aika 4:02 eli pari sakkopistettä tuli. Mittariin tuli vajaa 63km, keskisyke 176 eli kohtuullisen korkeilla tehoilla mentiin.

Nyt oli hyvä ja nautittava kisa. Samalla roppakaupalla uutta suunnistuskokemusta. On se vain jännä laji. Seuraavaa kisaa odotellessa.