Hill Country 2006

Nyt takaisin kotona Dallasissa. Viikonloppu tuli vietettyä pääasiassa prätkän selässä. Käytiin Suomipoikien kanssa kiertelemässä Hill Country -nimistä aluetta San Antonion ja Austinin lähettyvillä Texasissa. Lähettiin klo 15 paikallisen kaupan pihalta ja määränpäänä Marble Falls -niminen pikkukaupunki (Austinista 50 mailia länteen), jossa yövyttiin ensimmäinen yö. Perjantai oli lähinnä siirtyminen Dallasin alueelta tuonne Hill Countryyn. Lauantaina herätys oli ensin klo 7 tietämillä ja jännitettiin, että minnepäin tornadot on menossa. Oli meinaan sellanen ukkosmyrsky pe-la välisenä yönä, että melkein tuli katuma päälle, kun oli reissuun lähtenyt. Onneksi sade sitten lakkasi aamuun mennessä. Pyörät oli kyllä märkiä, mutta hotellin kyyppari antoi joitain rättejä, että saatiin pärrät kuivaksi. Ehdin tosin käyttää yhden pyyhkeen huoneesta, ennen kuin niiden käyttäminen kiellettiin 🙂 Taivas kuitenkin aukesi, eikä vettä tullut ollenkaan kokopäivänä.

Launtaina tuli mittariin about 300 mailia, klo 9 – 17 välillä. Käytiin lounaalla jossain kolmen tietämillä. Taukoja pideltiin aina silloin tällöin, milloin nyt sattui jotain kuvattavaa tulemaan vastaan. Illan päälle, sitten pysähdyttiin Banderas nimiseen pikkukaupunkiin ja etsittiin hotelli ja majoituttiin sinne. Siitä sitten suihkujen ja huoltotoimenpiteiden jälkeen lähdettiin vähän tutustumaan paikalliseen menoon ja mentiin oluselle. Toiset oluset käytiin nauttimassa jossain paikallisessa tanssipaikka/pubissa ja sieltä sitten käppäiltiin ”Grotto” -nimiseen ravintolaan. Aivan loistavaa ”pikkupurtavaa” möivät. Esim, osteri nachos -yhdistelmä tulisine kastikkeineen, karibia tyylinen pizza avocadolla, sekä kunnon hamppari itsetehdyllä pihvillä … nam. Kun nuo oli vedetty nassuun, olikin aika käveleskellä takaisin huoneisiin ja ei kauaa tarvinnut laskea lampaita, kun kohta pitikin taas herätä kellon piipitykseen. Nukuin kuin tukki koko yön. Huonekavereista en tiedä, tosin eivät ainakaan maininneet kuorsauksesta mitään 🙂

Tänään Sunnuntaina oli jälleen herätys siinä seittemän aikoihin ja kun kaikki oli valmiina, ajeltiin heti tankille ja siitä pikkumatka Sonicille aamupalalle. Sen jälkeen käytiin ajamassa todellinen mutkapätkä, jossa vauhti piti jo pudottaa alle 30mailin. Välillä tuntui, että näkyy omat perävalot, ku on niin tiukkaa mutkaa, niin jyrkkään ylä- kuin alamäkeen. Lounas syötiin Fredericksburg:ssa, eli vanhassa Saksalais siirtolaisten perustamassa kaupungissa. Itte söin Schwein Schnitzeliä ja osa sitten bratwurstia sun muuta, niin ja tietty olutta ja hapankaalta. Siitä sitten alkoikin kotimatka ja tultiin aika pitkää pätkää ilman taukoa. Vielä ennen porukan hajaantumista pysähdyttiin kahville. Eikä taaskaan pisaran pisaraa taivaalta koko päivänä.

Galleriasta löytyy kolme kuvaa tällähetkellä … pitää vielä käsitellä muut kuvat, ennenkuin ovat julkaisukelpoista. Kelen gepsi tilttas eilen loppupäivästä, samoin tänään oli tiltissä lähes kokopäivän … onneksi oli firmalta kokeilussa … eipähän tarvi ostella ittelle tuommosta. Sai se kuitenni napattua nopeusennätyksen 🙂 Tankkilaukku oli sen verran kookas, ettei ihan päässyt tuplakuplan alle ja alkoi tuolla päälle 200km/h olemaan sen verran kova vinkka, ettei pyörä enää oikein kiihtynyt tuosta vauhdista, jos ei mies painu alas. Todella vakaasti menee, eikä oikeastaan huomaa, onko vauhtia 100km/h vai 200km/h. Loistavasti kulkee!!

Alueella oli kyllä niin mahtavaa mutkapätkää, ettei mitään järkiä. Kymmeniä maileja mutkaa toisen perään …. videotaki on peräpäänpitäjän näkökulmasta, kunhan saadaan se edittipöydältä valmiiksi … saapa nähdä, jos sais jotain pientä pätkää tännekkin näkösälle.

Meinas kyllä perse puutua, samoin toinen polvi alkoi hiukka vihotteleen nyt viimeisenä päivänä … aikasta extremä on ajaa tuommosella pyörällä, mutta olipahan kokemisen arvosta, kun pääsi mutkapätkille … aaaaah 🙂 Muutenkin ajaminen siellä oli todella sitä ajamista, eikä liikennevaloissa kökkimistä.

Nyt unten maille. Lisää kommenttia reissusta voi tulla vielä myöhemmin.

Niin, 940 mailia tuli kaiken kaikkiaan trippimittariin ja odotan kyllä ensivuoden reissua …