MuddyX 19th, Sankivaara

Lauantaina ajeltiin 19. MuddyX ja itselle tämä taisi olla neljäs vai viides kisa. Tiedossa oli siis 4h maastossa ajamista kartan kanssa rogainingtyyliin (kerää eriarvoisia rastipisteitä sallitussa ajassa mahdollisimman paljon).

Klo 8:22 kartat käteen ja 48minuuuttia aikaa suunnitella reitti. Kaverin kanssa päätettiin lähteä ajamaan yhdessä.

Ensimmäinen huomio kartasta oli, että nyt on iso alue. Mittakaava 1:35000 ja paperilla kokoa A3. Aika nopeaan siinä selvisi pääreitti ja kiertosuunta. Tällä kertaa rasteja oli sen verran paljon, ettei aika mitenkään riittäisi ajamaan kaikkia läpi. Sovittiin, että lähdetään ajamaan ”sillee sopivan rauhassa eka tunti ja kiristetään loppua kohti”, molemmat nyökytteli.

Kello 9:00 paukku ja liikkeelle. Heti aluksi kuului, mennään kärkeen niin ei tule ruuhkaa. Muutama sekunti ja joku päästeli edelle. Eiku kantaan. Vauhtia lähemmäs 40. Oliko tämä siis se sopivan rauhaisa tahti? No, ei auttanut jäädä sitä miettimään, isompaa silmään ja menox. Eka (63) rasti ok. Kakkosrastille kärkikaksikko ”onneksi” katosi horisonttiin, muuten olisi nouto tullut 10 kilsan sisällä ja matka oli vasta alussa 🙂

Kakkosrastille (33) pikku pummi, ei montaa sekuntia hukkaan. Kolmosrastille (53) ajaessa kattelin mittaria, jahas sykkeet siellä 190 tuntumassa, no yritetään hengittää rauhallisesti sitten ”kohta” niin eiköhän ne siitä tasaannu. Kolmonen löytyi hyvin. Etukäteen suunniteltu ajoreitti kohtu seuraavaa rastia Valkeisen eteläpuolelta tasaista hiekkatietä pitkin muuttui suojuoksuksi ”koska kaikki muutkin menevät sinne” ajatuksen takia. Kengät märkänä suon mutaa ja suolla ei yleensä sykkeet vähene, olet sitten liikkeellä jalkaisin tai pyörällä. Rasti 73 oli paha (katso vaikka kuva jäljistä). Jälkeenpäin kartasta katsomalla sinne menisi selvä reitti, en tiedä missä se reitti oli kisan aikana. Mettäsä oli useampi kisailija ja yksi metsuri. No sieltä se sitten löytyi.

Seuraava rasti (92) löytyi ok, kuten myös (43), missä tehtiin pieni ketunlenkki. Kartat oli pyörässä, sillä kyllähän sen rastin aina rastiympyrän sisältä löytää ilman karttaakin.

Rastin jälkeen matkaa takana 1h 40min ja jaloissa rupesi tuntumaan. Rasti 52 löytyi ok, jonka jälkeen geelit naamariin ja kohti 72:sta. Matkalla rastille ajettiin kohtuullisen teknistä polkua juurien ja kivien seassa. Mitään sanomaton liukas puunrunko sai kaverin nurin. Kohtuullisen pahannäköinen kaatuminen, kaverilta ilmat pihalle karjaisun kera. 15 sekuntia kaveri keräsi siinä kadonneita happimolekyylejä ja kipeää teki kylkeen. Rasti 72 noudettiin liukkaiden pitkospuiden päästä jalan. Matkalla kohti rastia 42 kaveri päätti lopettaa homman kesken ja ajella suorinta tietä maaliin. Välihuomio, niin murtumaa ei tietääkseni ole kylkiluissa, eli sen verran onnea oli matkassa.

No matka jatkui yksin ja suunnitelma oli nyt tehtävä uusiksi. Aikaa oli kulunut 2h 34min ja reidet kramppasi kun jouduin taluttamaan pyörää jossain vaiheessa. Pohkeissa myös krampin alkuja. Tyhjensin tuossa vaiheessa vähän vahvemmalla suolalla olevan juomapullon ja toivoin, että krampit katoaisivat. Päätin ottaa lähistöltä löytyvän rastin 32 ja sieltä jatkaa matkaa 81:stä kohti. Jotenkin onnistuin eksymään polulta ajaessa kohti 32sta ja huomasin ajavani metsässä. No sisäiseen kompassiin voi luottaa fiiliksellä eteenpäin ja samalla varoen, kun reidet ja polvien lihakset hirttää kiinni krampeista. Ei voi kunnolla pyöräillä tai kävellä, aina joku kramppaa. Samalla yritän muistaa keskellä metsää, mihin suuntaan olen menossa 🙂 Rasti löytyy vihdoin ja viimein ja päätän ”oikaista” suoraan kohti kaakkoa. Sisäinen kompassi viettää nyt pahasti oikealla ja päädyn ihan väärälle polulle. Tovi siinä meni, että pääsin taas kartalle.

Rasti 81 löytyi ok ja aikaa oli kulunut muutama minuutti päälle 3h. Eli noin 55 minuuttia maaliin, jos haluaa selvitä ilman sakkopisteitä. Sijainti kartalla käytännössä kartan toisessa päässä lähtöpistettä 🙂 Bonuspisteelle teki niin kova mieli, että päätin kokeilla käydä katsomassa, pääsisinkö rantaan nopeasti ja siitä veden yli nopeaa. En päässyt ja monta minuuttia taas meni. Matkaa maaliin 13km (tarkistin nyt tätä kirjoittaessa) ja 40 minuuttia. Koska bonus rastille en ehdi, lähdin ajamaan kohti seuraavaa isompaa risteystä, missä voisin vielä päättää lopullisen reitin.

Hieman ennen rastia 31 pysähdyin risteykseen, mistä olisin voinut kiertää Sankivaaraan kahta erilaista reittiä. Aikaa maaliin nyt 25 minuuttia ja matkaa 8km (jos ajaa 30km/h, niin kilsaan menee 2min). Päätin hakea rastin 31 ja ajaa lyhintä mahdollista tietä sen jälkeen maaliin. Rasti 31 löytyi, mistä matkaa maaliin yhä se reilu 8km, mutta aikaa enää 21min. Tämähän meni jännäksi, sillä miinuspisteitä en halua ja jokainen minuutti myöhässä vähentää pisteen.

Aika pitkältä se tuntuu ajaa 8km tempopätkä pieneen ylämäkeen näin vajaan 4h ajamisen jälkeen 🙂 Tuossa veivatessa huomasin, että jalatkaan ei enää kramppailleet, eli ne oli parantunut tuossa juodessa sen vahvemman suolaliuoksen. Ei niissä voimaa kauheaa ollut, mutta onneksi maali lähestyi metri metriltä. Maali ja aika 4:02 eli pari sakkopistettä tuli. Mittariin tuli vajaa 63km, keskisyke 176 eli kohtuullisen korkeilla tehoilla mentiin.

Nyt oli hyvä ja nautittava kisa. Samalla roppakaupalla uutta suunnistuskokemusta. On se vain jännä laji. Seuraavaa kisaa odotellessa.

Lahti Ironman 70.3

Suomen ensimmäinen Ironman brändin alla oleva tapahtuma ja oma nimi starttilistalla. Edessä olisi muutama tunti hikoilua ja henkistä taistelua. Perjantaina check-in ja numerolappujen haku. Startti olisi lauantaina klo 16:10 alkaen.

Uinti
Uinti lähti jatkuvana virtana ja oman paikan sai valita jonosta. Pikkaisen myöhästyin, niin sai aitojen yli kiipeillä jonoon omalle paikalle. Sinne 35+ min kohdille soluttauduin. Vauhdilla veteen ja käsien pyöritys käyntiin. Välillä eteenpäin kattellen, että suunta pysyis oikeana. Porukkaa meni ristiin rastiin. Joku ui selkää, niin sen päälle uin sujuvasti ja huomasin vasta hidastaa kun olin jo tyypin päällä 🙂 No, ei siinö sen kummempaa, matka jatkui. Aallokko oli ensimmäiset 700m vastaiseen, mutta ihan ok keli. Vesi taisi olla 17.1 astetta. Välillä muutama rintauintiveto ja tähystämistä. Uinti kohtuu ok. Aika 37min ja risat.

T1
Uinnista nousu on aina yhtä jännä, kun ei tiedä miten jalat kantaa ja huippaako. Pientä kiemurtelua ja samalla jotain varustetta otin päältä pois. Numeron olin uinnin aikana unohtanut (tais sen verran olla vauhtia uinnissa) mutta onneksi rannekkeesta se numero löytyi ja niin löyty varusteetkin. Vaihdon otin aika rauhassa ja siinä vähän arvoin laitanko lisöpaidan päälle. Päätin laittaa. Tiukkien sukkien kanssa sai näprätä aikansa. Siitä kipittäen pyötäkarsinaan ja pyörää taluttaen viivalle asti.

Pyörä
Pyöränä oli alla kaverin triathlonpyörä, jolla olin ehtinyt pari kokeilulenkkiä tekemään ennen kisaa. Muuten pyörä sopi hyvin, mutta ohjaustanko olisi saanut olla hieman korkeammalla (huomasin sen siis vasta kisassa). Niskat puutui loppua kohden aika pahasti johtuen huonosta asennosta. Pyöräreitti oli kohtuullisen haastava. Tienpinta ei ollut kovin tasainen ja vähän väliä sai kavuta mäkiä ylös ja jyrkimmissä alamäissä sai jarrutella. Välillä satoi vettäkin, mutta se ei sinänsä menoa haitannut. Välillä kilometrit tuntui etenevän tuskaisen hitaasti. Geelin otin noin 30 minuutin välein ja en muista jäikö joku väli ottamatta. Join tasaisesti kokoajan. Niskat oli niin jumissa niin jouduin ajamaan lopussa yläotteelta vähän väliä. Tosin ylämäet oli sen verran jyrkkiä, niin niissäkin menin yläotteella. Pyöräaika 2:54

T2
Tämä vaihto oli nopea. Ylimääräinen paita pois ja kenkien vaihto. Nappasin protskupatukan paidan taskuun ja menoks.

Juoksu
Juoksu lähti kevyesti rullaan ja kuten aina yleensä, vauhdista ei oikein ole mitään käsitystä. Eka kilsa noin 5min ja päätin, että se lienee ihan hyvä, koska ei tuntunut pahalta. Pientä krampin tynkää vasemmassa reidessä ja päätin ruveta syömään suolakurkkuja jokaisella tankkauspaikalla. Tuo suunnitelma meni hyvin, sillä kramppi katosi ja pysyi myös poissa. Puoli tuntia kun olin juossut tuli tosi hyvä fiilis, että tämähän taittuu. Samalla ajattelin että noin neljä tuntia pitää mennä kovaa ja sitten se vasta alkaa tuntumaan hyvältä 🙂 Kilsat eteni yksi kerrallaan ja seurakavereitakin sai morjenstella. Pari geeliä imasin, kun tuntuu että energialle olisi tarvetta. Välilä Minna huuteli kannustuksia katsomosta käsin. Juoksurata oli hyvä ja tasainen, eikä ylämäkiä. Muutama kilsa meni sinne 5:25 aikoihin, kun pysähdyin juomaan vähän enemmän mutta en antanut haitata. Olin tullut nauttimaan 🙂 15 km paalun kohdalla vähän rupesi jo jalka painamaan ja vaikka luulin kiristäneeni vauhtia kilsa-ajat pysyi samana. Viimeiset kilsat menin tasaille vauhdilla ja seurailin edessä menevien jalkoja ja tasaisesti ohitellen. Maalissa mahtava fiilis. Juoksuaika 1:51. Varusteiden haku ja hotellille kävellen. Hesen tupla mukaan. Suihkun jälkeen alabaarissa yksi olut ja sänkyyn 🙂
Tavoitteena oli edetä kivutta maaliin ja ehkä alittaa 6h, koska omasta kunnosta ei ollut täyttä varmuutta. Molemmat toteutui! Kiitos Minnalle huoltohommista!

Maastossa ja vuoden eka päivitys

Aika mennä rientää ja vuonna 2017 ei ole tullut tehtyä yhtään päivitystäkään. Sivusto kuitenkin on ja pysyy toistaiseksi. Onhan täältä kiva ja hyvä hakea aina jotain juttuja. Esimerkiksi viime viikolla kaivelin Cooper-taulukot täältä kun kävin kaverin kanssa juoksemassa.

Tämä vuosi oli taas taukoa triathlonista, koska jalka ei ota parantuakseen. Parilla lääkärillä käynyt, mutta diagnoosia ei vielä ole. Omadiagnoosi kertoo, että se olisi piriformis, mutta täysin varma en ole. Siihen olen netistä kaivellut sopivia hoito-ohjeita. Jos ei se nyt pian ala hellittämään, niin yritän saada jalan kuvattua, jotta saataisiin oikea diagnoosi ongelmalle. Joroisen jouduin perumaan tältä kesältä taas vaihteeksi. Kävin kuitenkin Tahko MTB kisan ajamassa, koska jalka kestää ihan hyvin pyöräilyä. Kesäkuussa 2018 olisi tarkoitus kisata Ironman Finland 70.3 kisassa, eli Lahdessa järjestettävässä triathlonin puolimatkan kilpailussa.

Tänään kävin hieman pidemmän rennon lenkin ajelemassa maastossa. Olipahan nätti keli ajella maastossa tänään. Tällä kertaa otin kahvitkin termariin ja ajattelin ajella hieman pidemmän kaavan mukaan. Semmoinen 4,5h reissu ja asfalttia tarvi koskea vain kun ylitti tien. Välillä meinas olla juurakoiden kanssa taistelua mutta vastapainoksi oli sileää soratietä ja pitkospuita 🙂

Tilannekatsaus

Blogi melkein on unohtunut, mutta täällä se näköjään on yksin odotellut aktiivista kirjoittajaa. Tuossa päivittelin hieman uudempaan ja modernimpaan teemaan ja samalla ajattelin, että voisihan tännekin kirjoitella jotain.

Urheilurintamalla on ollut kilpailumielessä hiljaisempaa, koska takareiden vaiva jatkuu yhä. Joroisen triathlonin jätin väliin kesällä, koska jalka ei kestä yhä edelleenkään juoksemista. MuddyX kisan kävin syksyllä, joten suunnistamisen riemua sai kokea sen noin neljän tunnin ajan pyörän selästä.

Hieman on motivaatio ollut hakuisessa kesän ja syksyn aikana johtuen tuosta jalan ongelmasta, mutta jotain olen yrittänyt saada aikaiseksi harjoittelun suhteen. Kävin yhden viikonlopun uintileirin Oulussa ja sieltä yhtenä Ahaa-elämyksenä löysin, että potku meni ristiin käden kanssa. Tuota olen nyt työstänyt tekniikkaharjoittelussa uinnissa ja pikkuhiljaa olen tuota saanut korjattua. Vielä se vaatii keskittymistä, mutta onnistuu kuitenkin jo myös väsyneenä.

Isompana juttuna tälle syksyä on se, että suoritin Triathlonin 1-tason valmentajakoulutuksen. Eli minusta tuli nyt sitten valmentaja. Saapa nähdä, mihin tämä sivu-ura vie mutta kiinnostusta siihen ainakin riittää ja sopivaa vastapainoa myös omalle normaalille työlle. Koulutuksessa tuli tutustuttua myös huippuihin valmentajakolleegoihin.

Nyt tässä siis mennään jalan ehdoilla treenaten ja samalla yrittää pitää kuntoa yllä. Hieman hankalaa on, kun tehot pitää olla pois ja pitkäkestoisia treenejä on hankala tehdä.

NUTS Karhunkierros 33km

NUTS Karhunkierros 31k takana (joka olikin melkein 33km). Maalissa kello näytti 4:58. Kestollisesti en näin pitkää juoksua ole koskaan tehnyt ja viime kesän jälkeen en ole tehnyt yhtään yli 12km lenkkiä juosten, johtuen erinäisistä jalka-ongelmista. Silti piti viivalle päästä, kerta oli luvattu (itselle). Alku 15km meni suhteellisen hyvin, ehkä hieman liian lujaa lähdin omaan kuntooni nähden. Lopun porras-, ylämäki- ja juurakkohelvetti veikin sitten kaikki mehut miehestä. Rankka reissu ja eilen tuntui kisan jälkeen etten juokse enää ikinä. Nyt tänään jo tuntuu, että pitäis päästä uudelleen haastamaan ne mäet joita en vielä pystynyt voittamaan kunnolla 🙂 Varusteet toimi ok, pari pientä rakkoakin sain vain aikaiseksi. Nyt jalan parantelua. Saapa nähdä, onko ensi keväänä 31k vai peräti 53k Karhunkierros. Vuosi aikaa treenata mäkijuoksua.

20160528-IMG_4001

20160528-IMG_4006

20160528-IMG_4008

20160528-IMG_0677

20160529-IMG_0707